 |
| Pekka, Jorma ja Johanna |
Tunnevammoja-elokuvan käsikirjoitus oli 31 liuskaa pitkä, itse elokuva on nyt 54-minuuttia pitkä, mitä tapahtui?
Olin itsekin yhtä yllättynyt kun ensimmäinen versio elokuvasta valmistui ja pituutta sillä oli noin tunnin verran. Katsoin version ja se ei edes tuntunut kovin löysältä. Luulen, että suurin syy tähän on se, että elokuva on niin hahmovetoinen ja silloin kun katsojan pitää päästä hahmon pään sisälle, tarvitsemme aikaa.
Kohtaus joka oli käsikirjoituksessa puoli sivua pitkä, olikin lopulta 1 – 2 minuuttia. Kun näin että, hahmot toimivat ja näyttelijät tekivät taikaa kameran edessä, minulla ei tullut mieleenkään sanoa missään vaiheessa, että tehkää kohtaus vähän nopeammin. Pituus ei minua pelottanut, mutta mahdollisimman pitkä elokuva ei todellakaan ollut päämääränä. Meidän mielestä elokuvan tarina vain vaati 50-minuuttia, että se olisi tarpeeksi tehokas ja toimiva.
Suurin ongelma TTVO:n elokuvissa usein on juuri näyttelijätyö ja epäuskottavat hahmot. Silloin jos hahmo on huono, eikä siinä ole mitään tarttumapintaa näyttelijälle, niin hyvin helposti siitä tulee paperinohut kökköily. Yleisössä vain kiemurrellaan tuskissaan aina kun näyttelijä avaa suunsa. Halusin mennä tarina ja näyttelijät edellä ja tyyli pidettiin mahdollisimman yksinkertaisena. Unohdetaan kaikenlainen kikkailu, settailu ja viilailu. Annetaan kameran käydä ja annetaan näyttelijöille ja tarinalle tilaa hengittää.
 |
| Johanna ja Jorma |
Tunnevammoista olen saanut hyvää palautetta juuri näyttelijöiden ja hahmojen suhteen. On sanottu, että heitä on ilo katsella ja unohtaa nopeasti katsovansa opiskelijaelokuvaa. Se on lämmittänyt kovasti mieltä, siihen juuri pyrin alusta asti ja on hienoa nähdä, että onnistuin siinä. Iso kiitos kuuluu tietysti myös Ulmasen Jonille loistavasta dialogista ja meidän mahtaville näyttelijöillemme hienoista roolisuorituksista!
Älkää tehkö rakkauselokuvaa!
Elokuvan tarina on kulkenut pitkän matkan, mutta perusajatus on jokseenkin pysynyt aina samana. Halusin tehdä elokuvan joka käsittelee ihmistunteita ja etenkin rakkautta. Ei vain rakkautta rakkautena, vaan juuri sitä, miten eri ihmiset asiaa käsittelevät tai miten he eivät osaa käsitellä asiaa ollenkaan.
Elokuvassa on paljon minua itseäni, etenkin juuri Pekassa. Pekka on päähenkilönä hyvin passiivinen ja toimii tarkkailijana. Koen itsekin usein olevani tällainen henkilö. Pysyn taka-alalla ja pohdin miltä mikäkin oikeasti minusta tuntuu.
Jokainen kysyy itseltään tietyin väliajoin, mitä se rakkaus lopulta on? Koskaan siihen ei tunnu löytyvän yksiselitteistä vastausta. Absoluuttista totuutta siihen ei olekaan olemassa, jokainen kokee sen omalla tavallaan.
Synopsis
Rakkaudessa pettynyt Pekka menee kansalaisopiston elokuvakurssille, oppiakseen ilmaisemaan itseään paremmin. Kurssilla hän tapaa Johannan, joka haaveilee elokuva-alan opinnoista. Yhdessä he alkavat tehdä kurssitehtävää, joka on lyhytelokuva tunteesta nimeltä rakkaus. Kurssin opettaja Jorma yrittää opettaa nuorelle parille mitä rakkaus oikeasti on. Eikä se ole ainakaan mitään helvetin lintujen kuvaamista.
Teksti: Markus Aaltonen
Tunnevammoja on keväällä 2011 valmistuva Tampereen ammattikorkeakoulun taiteen ja viestinnän osaston opiskelijoiden tekemä elokuva. Elokuva nähdään TAMKin lopputyöelokuvanäytöksessä ke 11.5. klo 17.15. Finnkinolla, Plevna 2 salissa.
Tunnevammoja tulee olemaan osa ohjaajan, kuvaajan ja valaisijan opinnäytetyötä.
Tunnevammoja (No Heart Feelings), draama/musta komedia:
Ohjaus: Markus Aaltonen Käsikirjoitus: Joni Ulmanen ja Markus Aaltonen
Tuottaja: Hannele Survo Kuvaus: Joni Ulmanen Leikkaus: Tomi Pietilä ja Markus Aaltonen Valaisu: Jaakko Tuure
Näyttelijät: Teemu Mäkinen, Reetta Kankare, Esa Latva-Äijö, Topi Kohonen, Merja Koivula, Esko Salmela, Anna Ackerman
Tunnevammoja-elokuvan virallinen Facebook-sivu
|||
0 comments:
Lähetä kommentti