torstai 30. syyskuuta 2010

Pauli Kopu: Luovuudesta ja yrittämisestä

Pauli Kopu
Yrittäjäasenne ja peräänantamattomuus ovat molemmat keskeisiä ominaisuuksia niin viestinnän kuin taiteen parissa työskennellessä. Vaikka lopputulos näissä toimissa ei aina ole yritystoimintaa (niin kuin yritystoiminta kauppakorkeakoulussa halutaan ymmärtää), kätkevät kaikki luovat teokset taakseen aina paljon yrittäjän asennetta.

Yksikään teos, jonka olen nähnyt muotoutuvan, ei ole syntynyt ilman koko työryhmän yhteisiä taipumattomia ponnistuksia yhteisen päämäärän eteen.

Yrittäminen on helpoin mieltää varmaan tuottajien heinäksi, mutta totuus on, että parhaiten pärjävät työelämässä kaikki, joilla on halu toimia aktiivisesti yhteisen päämäärän eteen – tätä kutsutaan usein ”oikeaksi asenteeksi”. Selasin huvikseni Pixarin työpaikkailmoituksia, eikä yllättävää ollut se, että eniten peräänkuulutettiin ”can do!” –henkeä. Paitsi että asennetta vaadittiin hakijoilta suoraan, hehkutettiin sitä myös työpaikan luontaisetuna. Kaikki, jotka ovat nähneet yhtään studion elokuvaa, tietävät mihin asti asenteella voidaan yltää.

Koska kaikki luova työ vaatii syntyäkseen jo luonnostaan paljon yrittäjälle tyypillistä tekemistä, on vallan luontevaa työllistää itse itsensä joko freelancerinä tai omassa pienyrityksessä. Viime vuosina viestintä-alan leviäminen ja muut muutokset ovat tuoneet mukanaan paljon pieniä yrityksiä, jotka hallitsevat kukin oman erikoistoimensa sekä tarjoavat omaa luovaa panostaan. Eikä näistä yrityksistä löydy aina taustalta terävää kaupallista osaamista lukuisten kaupallisen alan tutkintojen muodossa – ei luova yrittäjä sitä tarvitse. Käsitys ja käytännön osaaminen yritystoiminnasta voi löytyä muutakin kautta.

TAMKissa järjestetään Puoli vuotta yrittäjänä -kurssia, jolla maailmaansa ja tietämystään voi avartaa yritystoiminnan suuntaan.

Paitsi että tuottamisen parissa toimiville oma yritystoiminta on iso apu tuotantojen toteuttamiseen, tarjoaa oma yritys isosti hyötyä myös kuvaajille, leikkaajille, äänen ja valon hallitsijoille sekä tietysti kaikille digimedian osaajille. Se, että voi itse laskuttaa omasta työstään, on iso, selkeä ja konkreettinen kilpailuetu, kun toimeksiantajan ei tarvitse pyöritellä tuotantojen palkanmaksurumbaa.

Kun oman yrityksen kanssa haluaa edetä sanoista tekoihin, tulee vastaan jo paljon enemmän vaikeaa byrokratiaa, joka aluksi tuntuu etovalta ja käytännön työstä etäännyttävältä. Tämä vaihe menee kuitenkin yllättävän nopeasti ohi. Tampereella on sitä paitsi todella hyvät edellytykset saada apua näihin byrokratian aiheuttamiin tuskiin: Stream Tampere, Demola, Protomo sekä Nuorten Yrittäjien Voimala… kaikki tarjoavat apua ja neuvoa Finlaysonilla ennen kuin tarvitsee mennä edes sopimaan tapaamista ELY-keskukseen.

Tässä maassa on käynnissä hyvä valtakunnallinen porina nuorten ja ennen kaikkea opiskelijoiden yrittäjyyden edistämisen puolesta. Turun Boost Turku, Aalto yliopiston Aalto Entrepreneur Society, Tampereen Stream Tampere, Hankenin Hanken ES ovat kaikki paikallisia yhdistyksiä joiden tavoitteena on edistää yrittäjyyttä korkeakouluopiskelijoiden keskuudessa.

Palatakseni takaisin alkuperäiseen teesiin yrittämisen soveltumisesta luovaan kontekstiin, täytyy sanoa, ettei yritystoiminta + luova työ ole aina yhtä kuin helpoin mahdollinen yhtälö. Yritystoiminnan tavoitteen asettelu ja suunnittelu eivät aina ole omiaan ruokkimaan luovuutta, mutta asia on ratkaistavissa, kun tutkii millaisia  vaihtoehtoja ja malleja yrityssuunnittelulle on. Viestinnän, taiteen ja digitaalisen median parissa tyypillistä on tarve nopeillekin muutoksille silloin kevyet mallit toimivat paremmin. Kevyt rakenne, jolla kokonaisuus on nopeasti hahmotettavissa, on avain nopeaan versiointiin, joka mahdollistaa taas kokeilun sekä nopean onnistumisen tai epäonnistumisen. Molemmat ovat äärimmäisen tarpeellisia kun halutaan pysyä luovana.

Pauli Kopu
- -
Kirjoittaja on keittänyt itseään useassa niin opiskelija- kuin ammattituotannossa ja jo parissa luovassa yrityksessä. Työkseen kirjoittaja kehittää yrityksensä strategiaa ja vetää digitaalisten sisältöjen tuotekehitystä. ”Apua voi aina kysyä! Autetaan aina niin hyvin kuin osataan.”

tiistai 28. syyskuuta 2010

Terveiset New Yorkista! (Seuraa Niinan NYC-blogia)

Syksy saapuu hiljalleen tänne Gotham Cityynkin, vaikka viime päivät onkin saatu nauttia paahtavista helteistä. Olen viettänyt New Yorkissa reilut kaksi tapahtumarikasta viikkoa, vielä on paljon koettavaa edessä. Olen täällä työharjoittelussa jouluun asti American-Scandinavian Foundationilla Scandinavia House -nimisessä kultturitalossa.

Kirjoitan elämästä ja menosta Nykissä blogiini, johon voi (ja kannattaa!) tutustua osoitteessa www.alternativefingerprint.com Tapani mukaan löpisen blogiin kaikenlaista sormenjäljistä keikkakatselmuksiin, ja yritän ruotia suomalaisen kulttuurin edustusta New Yorkissa siinä sivussa. Otan mielelläni myos vastaan ideoita, kommentteja, ajatuksia ja mitä hyvänsä anagrammeja siitä, mitä täällä voisi tutkia ja mihin tutustua.

Jos satutte liikkumaan täällä päin, niin tulkaahan ihmeessä katsomaan pohjoismaista kulttuuria Scandinavia Houselle, ja vetäiskää hihasta jos näette.

Terveisin,
Niina, mediatuottaja vuosimallia -07

Alternative fingerprint
Scandinavia House

sunnuntai 26. syyskuuta 2010

Nico Messnerin työpaja webistä indie-elokuvatuotantojen tukena

Nico Meissner kattoterassillamme
'Using the World Wide Web to Sustain Independent Filmmaking' oli Nico Meissnerin tällä viikolla pitämän nelipäiväisen workshopin otsikko. Työpajaan osallistuivat kolmannen vuoden elokuvan ja television opiskelijat ja joukko vaihto-opiskelijoita.

Työpajaan voi osittain osallistua myös jälkikäteen, sillä Nico on tallentanut opetusaineistonsa Slideshare.net -palveluun kaikkien luettavaksi. Kannattaa myös tutustua hänen blogiinsa "The New Auteur - Independent Filmmaking Online", sieltä löytyy useita aiheeseen liittyviä artikkeleita.

Nico Meissner on tutkijana Salfordin yliopistossa. Toivomme näkevämme hänet pian uudestaan Finlaysonilla.

Nico Meissnerin luennot
The New Auteur
Työpajan ohjelma
|||

lauantai 25. syyskuuta 2010

MA in Screenwriting seuraavalle tasolle



Salfordin yliopiston ja TAMKin yhteisen elokuvakäsikirjoittamisen maisteriohjelman neljäs toteutus alkoi kolme viikkoa sitten Finlaysonilla. Tällä viikolla kokoontuivat neljän korkeakoulun edustajat valmistelemaan ohjelman laajentamisesta entistä kansainvälisemmäksi.

Kuvassa Seelannin kattoterassilla poseeraavat vasemmalta oikealle René Lansink, Utrecht School of the Arts (NL), Colin Muir, Programme Leader of MA in Screenwriting - the Salford University  (UK),  professor Sylke Rene Meyer, Internationale Filmschule Köln (DE), Jane McDermott School of Media, music and performance, Salford University. Mary McManus, Salford University, Ari Koivumäki, koulutusjohtaja, TAMK taide, musiikki ja media, ja edessä istumassa käsikirjoituksen lehtori Arto Koskinen, TAMKin elokuvan ja television koulutusohjelma.

MA in Screenwriting
Utrecht School of the Arts
Salford University
Cologne International Filmschool 
|||

torstai 23. syyskuuta 2010

Vieraita Vicin yliopistosta Barcelonasta

Kuva: Annika Haanpää
Mercè Prat (Kansainvälisten asian päällikkö) ja Pere Morera (Liiketalouden ja viestinnän kv-koordinaattori) Vicin yliopistosta kävivät tällä viikolla vierailulla TAMKissa ja Median koulutusohjelmassa Finlaysonilla.

Vicin yliopisto on yksi läheisimpiä TAMKin Finlaysonin koulutusohjelmien yhteistyökumppaneita. Opiskelija- ja opettajavaihto on ollut aktiivista. Opiskelijoidemme opiskelumahdollisuudet Barcelonassa ovat lisääntymässä olennaisesti kun englanninkielinen opetustarjonta on siellä lisääntynyt ja lisääntymässä. Aikaisemmin meiltä vaihtoon lähtevien opiskelumahdollisuudet olivat aika rajoitetut ilman espanjankielen taitoa.

Tapaamisen yhteydessä sovittiin vaihdon lisäämisestä ja yhteistyöstä mm. kummankin osapuolen festivaalien järjestelyissä. TTVOlaiset osallistuvat jälleen keväällä Vicin DobleClick-festivaalille, ja Vicistä tulee vieraita kansainväliselle viikollemme ja Tampere Art Factory festivalille huhtikuussa.

University of Vic
DoubleClick -verkkosivut
Lue juttu edellisestä vierailustamme DobleClick-festivaalille

keskiviikko 22. syyskuuta 2010

Pölyn keskeltä kohosi näyttely

TTVO:n opiskelijoita ja näyttelyvieraita Inter-cool 3.0 –avajaisissa

Perjantaina 17.9.2010 Dortmundissa avautui Inter-cool 3.0 –näyttely. Näyttelyyn osallistuivat teoksillaan kuvataiteen opiskelijat Karoliina Paappa, Mikko Keskiivari ja Liisa Ahlfors. Mukana näyttelyssä oli myös Anna Knappen. Timo Piikkilän, Jaana Ristolan ja Pekka Niskasen Youth as Refugees –projekti, jonka toteutukseen ovat osallistuneet elokuvan- ja television koulutusohjelman opiskelijat Dimitri Okulov ja Juuso Oksala. Opiskelijat Mikael Kinanen ja Vili Nissinen pitivät näyttelyssä avajaisperformanssin nuorisokulttuurista. Performanssissa he olivat asettautuneena paikoilleen ja nimettyinä osaksi näyttelyssä esillä ollutta nuorisokulttuurin arkistoa.

U-rakennus, jossa näyttely pidetään, on vielä remontissa. Siksi näyttelyn rakentajat joutuivat työskentelemään valtavan pölypilven sisällä avajaisia edeltävän viikon. Teokset saatiin paikoilleen vain hetkeä ennen avajaisia ja myös avajaisten aikana viriteltiin vielä joitakin teoksia. Se ei kuitenkaan haitannut tunnelmaa, sillä avajaisissa oli reilusti kävijöitä.

Inter-cool 3.0 –näyttelyn teemana oli nuoriso ja nuorisokulttuurit. Näyttelyn teokset painottuivat valokuviin ja videoteoksiin, mutta mukana oli myös nuorisokulttuurin arkistosta valittuja vitriinejä, jotka esittelivät nuorisokulttuuria esineiden ja vaatteiden kautta.

Teksti ja kuva: Mari Ljokkoi

|||

Düsseldorfin retkikunta kertoo


1800-luvun lopussa suomalaiset taiteilijat matkustivat Saksaan Düsseldorfiin aikansa parhaaseen taideopetukseen. Düsseldorfin taideakatemia on edelleen merkittävä taidekoulu ja Düsseldorf  vilkas, monikasvoinen kulttuurikaupunki. TTVO:n opiskelijat Timo Piikkilä, Juuso Oksala, Jaana Ristola, Anna Knappe ja Mari Ljokkoi tutustuivat kouluun ja kaupunkiin Quadrinnale Düsseldorfin aikaan:
Vierailijat Düsseldorfin taideakatemian pitkällä käytävällä, josta ovia opiskelijoiden työhuoneisiin.
  • Taiteen opiskeluun kuuluu myös näyttelyissä käyminen. Suomessa ei pysty näkemään sellaisia näyttelyitä kuin täällä, koska ei meillä ole edes yhtään niin isoa museota tai muuta paikkaa, mihin näin isot näyttelyt mahtuisi.
  • Suomalaiseen kulttuuri-ilmapiiriin tottunut joutuu ihmettelemään monipuolista ja -ulotteista taide-elämää, ja kateellisena tutkimaan kiinnostavien –pienten ja suurten- gallerioiden täyttämää kaupunkia.
  • Vaikka Düsseldorfin taideakatemian opiskelijoilla vaikutti olevan enemmän työskentelytilaa ja aikaa syventyä omaan tekemiseensä, ei yhden opettajan ohjauksessa opiskelu oikein vakuuttanut keskustelevaan ja monitahoiseen opetukseen tottunutta TTVO:laista.
  • Huikee pyöräilykulttuuri! Tätä Tampereelle!

Teksti: Timo Piikkilä
Kuva: Mari Ljokkoi

tiistai 21. syyskuuta 2010

Martta Tuomaalalle ja Essi Laurilalle RUHR.2010 Young Europe Award

Dortmundissa 16.-19.9. järjestetyllä SEE YOU –festivaalilla palkittiin kuvataiteen koulutusohjelman opiskelijoiden, Martta Tuomaalan ja Essi Laurilan projekti ”Speech Bubbles@city”. Projekti sai festivaalin kansainvälisen palkinnon ”RUHR.2010 Young Europe Award”. Lasten- ja nuorten kulttuuria esittelevä SEE YOU –festivaali on osa vuoden 2010 Euroopan kulttuuripääkaupunkivuoden tapahtumia Ruhrin alueella. Festivaaliin osallistui satoja nuorille suunnattuja projekteja eri puolilta Eurooppaa.

”Speech Bubbles@city” -projektia kehitettiin kuvataiteen koulutusohjelmassa yli vuosi ja sen ensimmäinen versio oli esillä Tampereella Työväenmuseo Werstaan ”Promoting Changes” –näyttelyssä. Projekti kutsui nuoria toteuttamaan sarjakuvia aiheista, joita nuoret eivät ole saaneet tai uskaltaneet tehdä. Sarjakuvat olivat esillä Itäiselläkadulla Plevanan tiiliseinässä touko-kesäkuussa 2010.

SEE YOU –festivaalin jury kiinnitti arviossaan huomiota Tuomaalan ja Laurilan projektin julkiseen esittämiseen sekä projektin toteuttamiseen nuorten omilla ehdoilla. Martta Tuomaala järjesti myös Dortmundissa SEE YOU –festivaalin kutsusta sarjakuvatyöpajan, johon osallistui nuoria tšekkiläisiä musiikin ja teatterin opiskelijoita.

”Speech Bubbles@city” oli yksi harvoista festivaalin projekteista, joissa nuoria lähestyttiin heidän omista lähtökohdistaan käsin. Tšekkiläiset nuoret keskittyivät kertomaan sarjakuvissaan onnellisesta tulevaisuudestaan, kun taas tamperelaisnuoret olivat toteuttaneet sarjakuvia sananvapauden tarpeesta sekä yhteisöjen ja yhteiskunnan ongelmista.

Kuvassa Dortmundin Speech Bubbles@City -työpajaan osallistuneet tšekkiläiset nuoret. Vasemmalta oikealle Zdena Horackova, Petra Novakova, Daniela Drozenova, Monika Nemeckova, Edita Valaskova, Jan Holinsky ja Martin Kriz.

Kuva: Martta Tuomaala

sunnuntai 19. syyskuuta 2010

Ilta Kaatopaikalla

Lauantai-iltana kahdeksalta sekalainen ryhmä vanhoja ja uusia IMP:ejä (sekä muutamia muita keilailuintoisia) kokoontui viettämään iltaa Kaatopaikkaan, Tampereen parhaaseen keilahalliin. Kaikkien saavuttua paikalle IMP10-ryhmän tuutori Anna Tikkanen jakoi kaikki satunnaisesti neljän hengen ryhmiin, ja pikaisen keilakenkätaistelun jälkeen vaelsimme omille ratapaikoillemme.

Radat ja keilapallot näyttivät mahtavilta mustavalolamppujen hehkussa. Kaikille janoisille sieluille baari tarjosi virvokkeitaan, ja ilma oli hetkessä täynnä naurua ja kaatuvien keilojen ääniä. Omassa tapauksessani keilapallot olivat kuitenkin kirottuja: yksi toisensa jälkeen ne löysivät tiensä kouruun. Mutta ei minulla mukana pelkkää huonoa onnea ollut! Joukkuetovereideni mahtavan tuen ansiosta onnistuin jopa saamaan kaadon. Taitotasoon katsomatta jokaisella tuntui olevan hauskaa, ja voin sanoa tunnistavani suuren määrän aikaisemmin vieraita kasvoja.

Intensiivisen keilaustunnin ollessa ohi olimme hieman haikeita, ja vannoimme järjestävämme tällaisen tapahtumaan uudestaan. Ensi kerralla kenties kahden tunnin ajanvarauksella? Myöhemmin bussipysäkillä jotkut meistä päättivät jatkaa hauskanpitoa erinäisissä klubeissa, ja jotkut suuntasivat suoraan kotiin uneksimaan legendaarisista kaadoistaan.

Kiitokset Sabrina Seidlle hyvästä ideasta, Anna Tikkaselle tapahtuman järjestämisestä ja Cai Melakoskelle sen avokätisestä rahoituksesta. Meillä kaikilla oli mahtava ilta!


Teksti ja kuvat: Heidi Mäenpää
|||
Degree Programme in Media
Lue lisää IMPeistä
|||

lauantai 18. syyskuuta 2010

Kuvataideopiskelijasta kuraattoriksi

Mari Ljokkoi tutkii Inter-Cool –näyttelyssä venäläisen AES+F –taiteilijaryhmän kolmikanavaista videoinstallaatiota ”Last Riot”.
Kuvataiteen opiskelija Mari Ljokkoi tutustuu Inter-Cool 3.0 -näyttelyssä Dortmundissa kuraattorin työhön kuvataiteilija Pekka Niskasen assistenttina. Mari Ljokkoi tähtää kuvataiteen opintojen jälkeen kuraattorikoulutukseen ja on tätä silmällä pitäen suunnitellut yhdessä koulutusohjelman kanssa oman opintokokonaisuuden, jossa kuraattorin työtehtäviin tutustuminen on mahdollista.
  
Suomessa itsenäisesti toimivat kuraattorit ovat harvinaisia, mutta museot palkkaavat ulkopuolisia asiantuntijoita toteuttamaan näyttelyjä, jos museolla ei ole itsellään tarvittavaa asiantuntemusta. Kansainvälisellä nykytaiteen kentällä kuraattorit toimivat portinvartijoina taiteilijoiden ja suurten näyttelyjen välillä. Taiteilijan ammatin eräs tärkeä osa ovat kuraattoritapaamiset, joiden kautta taiteilijoiden teoksia valitaan galleroihin, museoihin ja biennaleihin.

Mari Ljokkoi toteuttaa yhdessä Pekka Niskasen kanssa Dortmundin MedienKunstVereinissa esillä olevan näyttelyn Tampereen Werstaalle kesäksi 2011. Ljokkoi kuratoi näyttelyn yhteyteen myös oman kokonaisuuden, joka toimii varsinaisen näyttelyn oheistapahtumana.

perjantai 17. syyskuuta 2010

Luontoa, luontoa, luontoa. (Terveiset Berliinistä)

Parasites, 2010, silkkikukat, n. 3 x 2 x 4 m
Kunstrepublik -nimisen taiteilijakollektiivin hallinnoima Skulpturenpark Berlin Centrum koostuu kahdesta vierekkäisestä, luonnontilassa olevasta puistosta, entisten Itä- ja Länsi-Berliinin rajalla. Tonteista toinen on villisti kasvava, savannia muistuttava laaja puisto, toinen uutta rakentajaa odottava pienempi ja aidattu alue. Vaihtuvien taidenäyttelyiden ja projektien ohella molempien puistojen käyttäjinä ovat tavalliset kaupunkilaiset koirineen.

Nyt kuluneen kesän alussa olin mukana alueella järjestetyssä ryhmänäyttelyssä, viime syksyisen vaihto-yliopistoni (Sveitsin Geneven Haute Ecole d'Art ert de Design) kuvanveistolaitoksen johtajan kutsumana. Työskentelimme yhteistyössä paikallisen taidekorkeakoulun, Berliinin Universität der Künste opiskelijoiden kanssa. Paikan päälle viikon aikana rakennettavan näyttelyn johtoajatuksena oli avata näkökulmia ihmisen ja (urbaanin) luonnon suhteisiin.

Suomalaisen elämässä luonto on aina läsnä. Ainakin muistoissa. Ikään kuin hengessä mukana. Isovanhempiemme elämässä luonto oli vielä läsnä myös arkipäivän rytmissä ja ajan kulumisessa. Nyt asumme suurimmaksi osaksi kaupungeissa, joten erilaisia puistoja arvostetaan virkistysalueina ja niistä halutaan pidettävän huolta. Lisäksi me vielä edelleenkin etsiydymme aina tilaisuuden tullen metsiin ja rannoille, menneisyyden luontosuhteeseen. Jotenkin on outoa, että suomalaisen kaupungin viheralueet ovat niin kaukana tuosta kaipaamastamme maisemasta. Täytyykö kontrastin luonnosta löytyvän järjestyksen ja kaupunkiluonnon järjestyksen välillä olla niin suuri? Pirteät kukkaistutukset toimivat liikenteenjakajina, ja puut seisovat koloissaan nurmella. Emmekö pärjäisi vähän luonnollisemmankin ympäristön keskellä ?

Elementti, joka kaupungin luonnosta puuttuu lähes aina, on aika. Kukkaistutukset ilmestyvät keväällä, ja katoavat syksyllä. Lajien välillä ei voi tarkkailla taistelua, jonka voittajat jäisivät paikalle kasvamaan. Kaikelle on määrätty rajat, eivätkä kasvit leviä niiden ulkopuolelle. Kuolleet yksilöt korvataan uusilla. Syksyn tuulten ilmassa pyörittämät lehdet ovat selkein merkki siitä, että jokin laji valmistautuu johonkin uuteen vaiheeseen, uuteen vuodenaikaan. Olin jokin kevät sitten silloisen asuintaloni, tamperelaisen kerrostalon taloyhtiön sisäpihan siivoustalkoissa. Ilmaisen pullan perässä, ja naapureihin tutustumassa. Toimelias ryhmämme leikkasi villiintyneet puskat pienemmiksi, heitti mullan päälle haketta, ja joku raaputti sammaleen pihakivien väleistä. Kysyin kukkivan puun hedelmistä, ja kuulin että se tuottaa koristeomenia. "Miksei oikeita ?" "Tulisi riitaa omenista." Niin kutsutulle luontosuhteellemme on todella tapahtunut jotain hämmentävää.

On hauskaa kuvitella, miltä kaupunki näyttäisi vaikka 10 vuoden kuluessa, jos kaupunkiin pesiytyvää luontoa pidettäisiin pyhänä ja ihmisten tulisi antaa kaiken kasvaa mikä saa alkunsa. Rakennettaisiin sitten tiet asfaltin rakoon pesiytyneen männyn ympäri. Jos näin ei voida menetellä, kannattaisi minusta sellaiset tontit, jotka eivät mene kaupaksi, julistaa luonnonsuojelualueiksi, ja katsoa, kun kasvit ja pikkueläimet ottavat sen haltuunsa. Koulut voisivat tehdä näille tonteille jokakeväisiä opintomatkoja, ja verrata edellisen vuoden muistiinpanoista, mitä villillä alueella tapahtuu. Ehkä siellä ei mullistavia asioita tapahtuisi, ainakaan muutaman vuoden säteellä, mutta luonnossa, johon ei kukaan puutu, muutokset noudattavatkin outoja rytmejä.

Maija Kovari

Linkit:
Maija Kovari
Skulpturenpark
Universität der Künste, Berlin
Haute Ecole d'Art et de Design, Genève
|||

keskiviikko 15. syyskuuta 2010

Huomisen muisto Rakkautta & anarkiaa festivaalin kotimaisissa helmissä

Rakkautta & anarkiaa
Helsingin 23. elokuvafestivaalit
16.–26.9.2010

Kotimaiset helmet:
La 18.09. 12:15 - Kinopalatsi 10
Ke 22.09. 16:15 - Dubrovnik (Andorra)
To 23.09. 21:15 - Dubrovnik (Andorra)

Pekka Saaren ohjaama Huomisen muisto kertoo Aleksista (Heikki Nousiainen) jolla on kaksi suurta rakkautta elämässään, vaimonsa Saila ja kamera. Sailan yllättävän kuoleman jälkeen Aleksi hakee lohtua lääkekokeesta, joka pidentää hänen elämäänsä huomattavasti yli luonnollisten rajojen. Huomisen muisto on tarina muistista ja muistamisesta, rakkaudesta ja unohtamisesta.

Huomisen muisto on viime kevään lopputyöelokuvia. Se valittiin Tampereen elokuvafestivaalien kotimaiseen kilpailusarjaan ja on nähty Tampere Art Factoryssä, Wiz Art festivaalilla Ukrainassa, Finnconissa,  Ropeconissa ja Reikäreuna festivaalilla. Syyskuun lopulla Huomisen muisto nähdään Ostrava Kamera Oko festivaalin (Tsekki) Official Selection-sarjassa.

|||
Rakkautta & anarkiaa
Huomisen muisto -elokuvan kotisivut
Huomisen muisto Facebookissa
Huomisen muisto -elokuvan esittely blogissa
|||

tiistai 14. syyskuuta 2010

Nuoret pakolaiset kansainvälistävät Suomen

Anna Knappe, Timo Piikkilä, Mari Ljokkoi, Juuso Oksala, Jaana Ristola js Dimitri Okulov Dortmundissa
Inter-Cool 3.0 –näyttelyrakenteiden seassa. Näyttely avataan Dortmundin MedienKunstVereinissa 17.9.

- Youth as Refugees avautuu huomenna


Suomen valtion johto, yritykset ja korkeakoulut ovat löytäneet yhden asian, josta ne ovat samaa mieltä. Se on kansainvälistyminen.

Erilaisissa seminaareissa, juhlapuheissa ja strategioissa käydään läpi sitä, miten maailmalle oikein hyökätään. Youth as Refugees –projektissa kansainvälistyminen tehtiin toisin päin. Kuvataiteen opiskelijat Anna Knappe, Jaana Ristola ja Timo Piikkilä suuntasivat vastaanottokeskuksiin Lammille, Turkuun ja Kotkaan työskentelemään yhdessä nuorten turvapaikanhakijoiden kanssa.

Vastaanottokeskuksissa opiskelijat tutustuivat nuorten turvapaikanhakijoiden arkeen, kuvasivat sitä ja opettivat nuoria itse kuvaamaan elämäänsä.

Projekti alkoi marraskuussa 2009 ja kymmenen kuukauden aikana videomateriaalia on syntynyt satoja tunteja. Youth as Refugees –sivustolle on koottu näitä videoita, jotka tuovat pakolaisnuorten näkökulman julkisuuteen. Youth as Refugees –projektiin on osallistunut myös elokuvan ja television koulutusohjelman opiskelijat Dimitri Okulov ja Juuso Oksala, kuvataiteen opiskelija Mari Ljokkoi, sekä kuvataiteilija Pekka Niskanen.  

Millainen on kansainvälinen Suomi, jossa sotaa paenneet nuoret odottavat kohtuuttoman pitkään oleskelulupapäätöksiä? Odotellessa heillä ei useinkaan ole mahdollisuutta käydä koulua tai saada virallista suomenkielen opetusta. Arkeen kuuluu nuoria kuulustelevat viranomaiset ja poliisi, mutta omaan perheeseen on usein mahdotonta saada yhteyttä.

Kansainvälinen ja yhteisötaiteellinen Youth as Refugees –sivusto avautuu 15.9.2010 osoitteessa http://youthasrefugees.com. Projekti on myös mukana Inter-Cool 3.0 –näyttelyssä Dortmundissa.

Mari Ljokkoi

Inter-Cool 3.0
Lue aiemmat jutut Inter-Cool -näyttelystä

maanantai 13. syyskuuta 2010

Reikäreunalla ennätysyleisö, TTVOn opiskelijoille kaksi pystiä

Mari Aaltosen kokeellisesta elokuvasta Syyslaulu

Orivedellä eilen päättynyt Reikäreuna elokuvafestivaali tiedottaa:

"Kuudes Reikäreuna teki jälleen uuden, huikean yleisöennätyksen, kun festivaalihumuun osallistui kaiken kaikkiaan 2770 kävijää, mikä oli 500 enemmän kuin viime vuonna.

Festivaalin suurin yleisömagneetti oli kiitetty
Joonas Berghällin ja Mika Hotakaisen dokumenttielokuva Miesten Vuoro, joka keräsi Taiston salin ääriään myöten täyteen: elokuvaa oli saapunut katsomaan peräti 211 ihmistä. Myös Reikäreunan päävieras Aleksi Salmenperän ja taiteilijavieras Veli Granön elokuvanäytökset olivat suosittuja.

Elokuvakilpailun voitti
Zagros Manucharin lyhytelokuva Vielä tämän hetken. Raati luonnehti elokuvaa omaperäiseksi, vaikuttavaksi ja kilpailun vahvimmaksi elokuvaksi. Voittaja kuittasi 400 euroa 500 euron palkintopotista ja 100 euron kunniamaininta myönnettiin Mari Aaltosen Syyslaululle. Yleisön suosikki tänä vuonna oli Joni Männistön, Janne Kukkosen, JP Saaren ja Mikko Korhosen animaatio Katiska. Jaetulle toiselle sijalle yleisöäänestyksessä tulivat Reetta Aallon Marja-Sisko ja Outi Tienhaaran Haluatko tietää.

Seuraava Reikäreuna-elokuvafestivaali järjestetään Orivedellä 8.-11.9.2011"
Syyslaulu on Mari Aaltosen opinnäytetyö, joka osallistui keväällä kuvataiteen lopputyönäyttelyyn Loppuunmyyty.

Syyslaulu on kokeellinen dokumentti nuoren naisen syysmatkasta. Toisella tasolla kuva ja toisella teksti kertovat omalaatuista tarinaa jossa seuraavaa käännettä on vaikea ennustaa. Teos on intuitiivinen omakuva. Rakaspäiväkirjamaista materiaalia sisältävä elokuva muodostaa rehellisen kuvan tekijästään. Se avaa ovea toisen ihmisen kosmokseen, kosmokseen jossa kaikki ei ole aina kotona.

Viestinnän koulutusohjelman Outi Tienhaaran Haluatko tietää on kuvaus siitä mitä kaikkea tapahtuukaan vieressämme, lähellä oleville ihmisille meidän siitä tietämättämme. Teos käsittelee nykypäivän tirkistelyilmiöitä, ja sitä tarvitseeko, tai kannattaako meidän todella tietää mitä ympärillämme tapahtuu.
Haluatko tietää oli myös hiljan Helsinki Design viikkojen ohjelmistossa.

Reikäreuna
|||

sunnuntai 12. syyskuuta 2010

Tursaita äidin oomme kaikki?

Median opiskelijoiden puhemies Tuomas Lesklin venytti äärimmilleen pisteiden toivossa
Tamkin opiskelijoiden kunto oli viime viikolla koetuksella. Tiistaina TTVO:n porukka tutustui toisiinsa Naamat - tapahtumassa Jack the Roosterissa, ja keskiviikkona uudet opiskelijat pääsivät haastamaan itsensä ja toisensa Tursajaisissa.

Keskustorilla valetun tursasvalan jälkeen tursaat kuljetettiin (erillisillä busseilla!) salaiseen määränpäähän eli Pyynikille. Siellä tursasjoukkueet saivat suorittaa erilaisia rasteja ja tehdä kaikkensa miellyttääkseen rastien pisteenlaskijoita. Osa joukkueista oli sonnustautunut yhdenmukaisiin varusteisiin: paikalla oli porukkaa vangeista pummeihin ja prinsessoihin. Me Media Programmen opiskelijat tyydyimme asialliseen all black-pukukoodiin.

Jakaannuimme kahteen joukkueeseen, minkä seurauksena joillakin ryhmäläisillä syntyi hurja, ennennäkemätön kilpailuvietti. Molemmat joukkueet kokivat tappioita miehistöissään, sillä kaikkien energia tai mielenkiinto ei riittänyt juuri tukkihumalaa pidemmälle. Päätimme yhdistää supistuneiden joukkueidemme voimat, ja rasteja suoritettiin pitkistä jonotuksista huolimatta viimeiseen saakka. Lopulta vain yksi rasti jäi saavuttamatta, sillä se sulkeutui innokkaiden kisailijoidemme nenän edessä.

Kaiken tursaskisailun jälkeen energisimmät meistä kerääntyivät viettämään iltaa yhdessä rauhallisemmissa merkeissä. Virallinen jatkopaikka Love Hotel ei oikein joukkioamme innostanut, niinpä siirryimme viikon aikana laihtuneille lompakoillemme paremmin sopivalle Klubille. Tummat tunnit viihdytti ja tanssitti osaa porukkaa loppuun saakka, mikä oli huomattavissa seuraavan päivän Illustrator-oppitunnilla. Tiiminsä vuoksi itsensä uhranneet tursaat kenties latailivat akkujaan tulevia koitoksia ja kouluelämän haasteita varten.

Teksti ja kuva: Tia Tuovinen

Degree Programme in Media
Lisää tursas-juttuja englanninkielisessä blogissamme
|||

perjantai 10. syyskuuta 2010

Kuvataiteen opiskelijat tekevät töitä päästäkseen maailmalle

Ensin Liisa Ahlforsin Pieniä päiväunia –teos sai kroonisesti ylinopeutta ajavat hidastamaan Satakunnankadulla. Syksyllä 2009  AVO:n Pumpulivallankumous –näyttelyssä mukana ollut teos koostui neulotuista vauvantossuista, jotka oli heitetty kadun yli kulkevalle sähköjohdolle.

Tammikuussa kuvataiteen koulutuspäällikkö Juha Suonpää ja kuvataiteilija, opettaja ja kuraattori Pekka Niskanen kävivät Dortmundissa neuvottelemassa yhteistyöstä ja opiskelijoiden osallistumisesta kansainväliseen Inter-cool 3.0 –näyttelyyn. Pieniä päiväunia teki vaikutuksen myös Inter-cool 3.0:n kuraattoriin ja Liisa Ahlfors sai kutsun osallistua teoksellaan Dortmundissa syyskuussa avautuvaan näyttelyyn.

Pieniä päiväunia –teoksen ideaan kuuluu, että esillä olleet sukat pestään ja lahjoitetaan vastasyntyneille. Pumpulivallankumouksessa mukana olleet sukat lahjoitettiin TAYS:n vastasyntyneiden osastolle. Tämän vuoksi Liisa Ahlfors neuloi erityisesti Inter-cool 3.0 –näyttelyä varten uudet sukat, joita teokseen tarvitaan satakaksikymmentä paria. Riittävä määrä sukkia kertyi puolen vuoden aktiivisen neulomisen jälkeen.

Kuitenkin samana päivänä, kun teosta oltiin lähettämässä Saksaan, kuraattorilta tuli viesti, että teoksen osallistuminen näyttelyyn on peruttu. Saksassa taidenäyttelyiden kuraattoreilla on ehdoton valta näyttelyiden suunnittelussa, ja síksi he voivat tehdä muutoksia ja päätöksiä myös viime metreillä.

Kansainvälisiin näyttelyihin osallistuminen on haastavaa. Se vaatii paljon työtä, määrätietoisuutta ja muuttuvien tilanteiden sietokykyä. Neuvottelujen jälkeen Pieniä päiväunia tulee kuitenkin esille Inter-cool 3.0 –näyttelyyn tietokoneella pyörivinä kuvina teoksesta ja tekoprosessista. Vaikka Pieniä päiväunia ei nyt pääse esille tarkoituksenmukaisella tavalla, aikoo Ahlfors myöhemmin esitellä sen omilla ehdoillaan.

Teksti: Mari Ljokkoi
Kuva: Karoliina Paappa


Lue jutut Inter-cool näyttelystä
|||

keskiviikko 8. syyskuuta 2010

Mediatuottajien (ylempi AMK) toinen painos tuli taloon


Tänään meillä käynnistyi toinen Mediatuottamisen koulutusohjelman kurssi, jonka suorittaneet saavat tutkinnon Medianomi (ylempi AMK), englanniksi Master of Culture and Arts.

Koulutusohjelma on tarkoitettu medianomeille tai soveltuvan amk-tutkinnon tehneille henkilöille, joilla on vähintään kolmen vuoden työkokemus media-alalta. Puolitoista vuotta kestävä koulutus suoritetaan työn ohella.

Nimensäkin mukaisesti koulutusohjelman tavoitteena on kehittää tuottajaosaamista: johtamistaitoja, liiketoiminnan suunnittelua sekä uudenlaisten tuotteiden ja palvelujen suunnittelua. Opintojen tehtävät sovelletaan omaan työhön ja opinnäytetyö on omaan yritykseen tehtävä kehittämishanke.

Lue aikaisemmat jutut tästä 'AMK-maisteri' -ohjelmasta, mm jo valmistuineista
|||

sunnuntai 5. syyskuuta 2010

Postikortti EUROPRIX jurystä, Salzburgista

Torstaista lähtien olen työskennellyt multimedian asiantuntijoiden kanssa EUROPRIX juryssä Salzburgissa. Tehtävämme oli löytää yhdeksän kilpailusarjan parhaat ja kolmen erikoispalkinnon voittajat 300 työn joukosta. Kilpailutyöt ja tuomariston jäsenet ovat eri puolilta Eurooppaa.

Työ on ollut rankkaa mutta inspiroivaa. Eilen illalla palasin hotellihuoneeseen kahdelta, en yökerhosta vaan suoraan tuomariston täysistunnosta. Keskustelut ovat tiukkoja ja väittelyt kiivaita, mutta kaikki ovat perustelleet kantansa hyvin, olemme oppineet paljon ja tyytyväisiä valintoihin.

Tänään teimme viimeiset päätökset ja lähdimme kukin tahoillemme, tätä kirjoitan Münchenin lentoasemalla.

Tapaamme seuraavan kerran EUROPRIX multimedia-festivaalilla Grazissa 11.-14.11. Festivaalilla juhlitaan myös valitsemiamme voittajia. Kaikki 20+ voittajaehdokastiimiä kutsutaan ja kustannetaan festareille.

Tänä vuonna lähden festivaalille 20 median opiskelijani kanssa. Olen varma siitä, että he oppivat paljon, verkottuvat ja saavat paljon inspiraatiota.

Minulla oli myös mahdollisuus keskustella kolleegojen kanssa. Osa osallistuu MindTrekiin lokakuussa ja osa kansainväliselle viikollemme ja TAFfiin huhtikuussa. Pari yhteistä projektiakin nytkähti eteenpäin. Kannatti lähteä matkaan.

Parhain terveisin

Cai

Kuva: Osa tuomariston jäsenistä liittyi aamukävelyihini hotellilta alppiniittyjen poikki ICNM:n tiloihin, EUROPRIXin päämajaan. Kuvassa Alpit taustanaan Korash Sandijeh ja Dan Livingstone (Englanti) sekä Gabriella Taddeo (Italia) ja Nir Yuz (Israel).

lauantai 4. syyskuuta 2010

Herra Malén ensi-iltaan

Turkka Korkiamäen käsikirjoittama ja ohjaama lyhytelokuva "Herra Malén kohtaa paljasjalkaisen miehen" kuvattiin toukokuussa Tampereella TTVO:n studiossa.

Herra Malén kohtaa paljasjalkaisen miehen- elokuva sai nykyisen muotonsa, kun Turkka Korkiamäki oli käsikirjoittanut nimeä ”Fii” kantavan lyhytelokuvan. Elokuvaa varten rakennettiin hissi lavastaja Joonas Tikkasen toimesta. Kun selvisi, etttei Fii pääse tuotantoon, pyysimme tuubikokouksessa lupaa tehdä sormiharjoituksen rakentamassamme hississä. Lupa irtosi.

Aluksi työnimeä ”Hissipoika” kantanut elokuva, on improvisaationa tehty elokuva, johon herra Korkiamäki kehitti kaksi hahmoa, jotka tapaavat toisensa hississä.

Herra Malénin tarina kuvattiin toukokuun 13. päivä, ja nyt on aika ensi-illalle kolmen muun lyhytelokuvan kanssa.
Facebook-ryhmä
Ensi-ilta (Facebookissa)

Tule siis katsomaan Herra Malén ja muut loistavat elokuvat Niagaraan 24.9. klo 18:00 alkaen.

Ohjelmisto:
Aseveljet (ohj. Iiro Peltonen)
Connection lost (ohj. Outi Hartikainen)
Etsivä löytää (ohj. Outi Hartikainen)
Herra Malén kohtaa paljasjalkaisen miehen (ohj. Turkka Korkiamäki)

Teksti: Mikko Helmanen
Kuva: Jenni Kaunisto

--

perjantai 3. syyskuuta 2010

MUU on the Catwalk

Elokuvasta Distortions - Vääristymiä
- suomalaista videotaidetta Waterpieces-festivaaleilla, Riika, Latvia

Kuvataiteen koulutusohjelmasta vuonna 2007 valmistuneen Olga Palomäen tutkintotyö Distortions-Vääristymiä on valittu Riiassa, Latviassa järjestettävän Waterpieces-elokuvafestivaalin yhteydessä järjestettävään, kuratoituun "MUU on the Catwalk"- videoscreeningiin 9 suomalaisen videoteoksen joukkoon.

MUU on the Catwalk on Muun jäsentaiteilijoiden teoksista koostuva videokokonaisuus, joka esitetään 4.9.2010 Riiassa Waterpieces-festivaaleilla Daugava-joen rannalla kelluvassa Betanovuss-galleriassa. Koosteen yhdeksää varsin erilaista taiteilijaa yhdistää liikkuva kuva ja kiinnostus ihmisyyteen. Teokset käsittelevät ihmiselämän ilmiöitä ja muutoksia, yksilön suhdetta itseensä ja ympäristöönsä, yhteiskunnasta vieraantumista sekä olemassaolon irrationaalisuutta.

Tekijöiden näkökulmat vaihtelevat oman olemassaolon pohdiskelusta yhteiskunnallisiin ilmiöihin. Mukana ovat
taiteilijat Jarno Harakkamäki, Juan Kasari, Juhani Koivumäki, Juha Mäki-Jussila, Hanna Ojamo, Olga Palomäki, Pauliina Salminen, Mailis Saralehto Rekola ja Outi Sunila.

Nyky- ja videotaiteen kansainvälinen festivaali Waterpieces on Baltian alueen ainoa tapahtuma, jossa yleisölle tarjotaan liikkuvan kuvan varaan rakentuvaa ääni- ja performanssitaidetta. Festivaali juhlii nyt kymmenettä vuottaan ja tapahtuman kunniaksi on järjestetty juhlaohjelma. Daugava-joen varrella olevaa AB-patoa koristavat tulikärpäset 3.–5. syyskuuta – monitoreissa samanaikaisesti nähtävät ohjelmat esittelevät videoteosten parhaimmistoa Baltian maista.
Kilpailusarjan lisäksi yleisöllä on tilaisuus muistella menneitä ja nauttia aiempien vuosien Waterpieces-festivaalivideoiden parhaista paloista.

Teksti: Olga Palomäki
Warerpieces
Aikaisempi juttu Olga Palomäen opinnäytetyöstä
|||

'Haluatko tietää' mukana Helsinki Design viikoilla

Haluatko tietää esitetään Helsinki Design viikkojen päätösklubilla Helsingin kaapelitehtaalla tänä iltana perjantaina 3.9.2010.

The End of Story: Future –niminen tapahtuma esittelee eri aloilta nuoria tulevaisuuden tekijöitä ja heidän tuotteitaan story telling –teeman pohjalta. Mukana on Haluatko tietää teoksen käsikirjoittaja/ ohjaaja Outi Tienhaara.

Haluatko tietää kertoo useita eri tarinoita, teos näyttää mitä kerrostalon kahdeksassa eri  asunnossa tapahtuu samaan aikaan. Haluatko tietää on kuvaus siitä mitä kaikkea tapahtuukaan vieressämme, lähellä olevillemme ihmisille meidän siitä tietämättämme. Teos käsittelee nykypäivän tirkistelyilmiöitä, ja sitä että tarvitseeko, tai kannattaako meidän todella tietää mitä ympärillämme tapahtuu.

Teos on kuvattu keväällä 2010 ja se on tehty osana TTVO:n elokuvallinen taideteos kurssia. Teoksen on kuvannut Kerttu Hakkarainen, tuottanut Joanna Mäkelä, leikannut/efektoinut Jatta Oksanen ja äänisuunnitellut Mia Heinonen.
The End of Story: Future (Facebookissa)
|||

keskiviikko 1. syyskuuta 2010

Scoren Game Jam teki pelejä 42 tuntia putkeen!

Kuva: Tuuli Saarinen
Elokuun viimeisenä viikonloppuna pelikerho Score päätti kesäkautensa ahkerissa tunnelmissa Score Game Jam 2010 -tapahtumalla. Demolassa pidettyyn pelinkehitysmaratooniin osallistui 13 innokasta jammailijaa sekä kourallinen järjestäjiä. Tarkoituksena oli ideoida, tiimiytyä ja tuottaa peli vain 42 tunnissa! Game Jameissa ajan lisäksi ainoana rajoitteena on kaikille yhteinen teema, jota pelien tulee käsitellä. Tällä kertaa teema oli "Everything is different", joka antoi hyvin vapaat kädet suunnittelijoille.

Perjantai-ilta alkoi teeman paljastamisella ja tiimiytymisellä. 13 henkilöstä koottiin neljä kolmen hengen tiimiä. Yksi äänimies jäi ulos tiimeistä, mutta lupasi auttaa kaikkia apua tarvitsevia musiikin suhteen. Tiimeissä sekottuivat mukavasti vanhat ja uudet TTVO:n opiskelijat sekä Turusta paikalle saapuneet pelikerho Load:n tyypit. Perjantai jatkui aamuyöhön asti ideoinnilla ja projektien käynnistämisellä. Sitkeimmät sissit painuivat nukkumaan vasta viiden jälkeen, mutta ensimmäiset nousivat jo kahdeksalta jatkamaan uurastusta. Lauantain taittuessa sunnuntaiksi alkoivat pelit olla pelattavia, joskin vielä keskeneräisiä ja oli yksi ryhmä kerennyt vaihtamaan peli-ideansa täysin toiseen päivän aikana. Motivaatio säilyi kuitenkin korkeana vaikka väsymys selkeästi paistoi jammailu-porukasta. Muutaman tunnin yöunien jälkeen ryhmät ehtivät viimeistelemään pelinsä esittelykuntoon ja sunnuntaina kellon lyödessä 12.00 Demolassa esiteltiin viisi täysin uniikkia ja toisistaan poikkeavaa pelitaideteosta.


Pelistä "How Was Your Day"
Viisi täysin erilaista peliä

Ryhmistä jokainen oli tulkinnut teemaa eri näkökulmasta ja saanut aikaan erilaisen pelin. "How Was Your Day?" käsitteli minipelisarjan kautta, kuinka joillekin samojen rutiinien täyttämä päivä voi olla joka kerta erilainen. Kokeellinen pulmatasoloikka "Cubo" taas asetti pelaajan suuren kuution pinnalle, jonka sokkelosta selviytyi maaliin vain jos ymmärsi, että kuution sivut ovat erilaisia riippuen miten päin se on käännetty. Puoliksi valmistuneessa "Coma"-pelissä yritettiin ohjata koomassa olevaa henkilöä kohti hänen muistojaan, jotka pystyi havaitsemaan pimeydessä äänen avulla, kun taas työryhmän toisessa pelissä kerättiin omenoita. "Karmassa" taas normaalien tasohyppelyiden vastaisesti pelaajan piti miettiä milloin hän on valmis kuolemaan, jotta voi syntyä uudelleen ja edetä kohti valaistumista.

Sekä pelejä tarkastelemalla, että itse tapahtumapaikan tunnelmaa arvioimalla on helppo todeta ensimmäisen Score Game Jam -tapahtuman onnistuneen loistavasti. Osallistujamäärässä jäimme muutaman hengen vajaaksi tavoitteesta, mutta se ei vaikuttanut tapahtuman luonteeseen ainakaan negatiivisesti. Tapahtuman tarkoituksena oli myös lämmitellä ensi talven Global Game Jameja varten, joista toivotaan tulevan maailman suurin game jam-tapahtuma! Tulevia jameja odotellessa Scoren on helppo siirtyä syyskauteen ja kohti uusia seikkailuja!

Teksti: Janne Jaakkola, yksi tapahtuman järjestäjistä sekä Scoren varapuheenjohtaja


|||